Moikka! Olen Erika, 17-vuotias lukiolainen Vantaalta. Oon siis lähdössä vaihtoon Yhdysvaltoihin nyt syksyllä ja mun järjestönä toimii YFU. Kirjottelen tätä blogia pääasiassa mun perhettä ja kavereita varten, jotta ne voi sitten helposti seurata mun vaihtovuotta Yhdysvalloissa. Lisäksi tän blogin avulla voin itsekkin sitten myöhemmin vaihdon jälkeen palata muistelemaan erilaisia fiiliksiä ja tapahtumia vaihdon ajalta.
Oon jo pitkään halunnu lähtee vaihtoon ja oon melkeen aina tienny, että aion mennä vaihtoon just Yhdysvaltoihin. Joskus kyllä haaveilin vaihdosta Australiassa, mutta jotenkin vaan Yhdysvallat tuntu oikeelta vaihtoehdolta mulle. Lisäksi halusin mennä vaihtoon englannin kieliseen maahan, jotta voin parantaa omaa englannin kielen taitoa.
Ootan vaihtoon lähtöä jo ihan super paljon. Mua kiinnostaa nähdä millaista amerikkalainen high school oikeasti on ja millaista nuoren elämä on toisessa maassa. Lisäksi haluun saada mahdollisimman paljon uusia kokemuksia ja tutustua kunnolla toisen maan kulttuuriin ja tapoihin. Oon myös aina ollu kiinnostunu matkustamisesta ja uskon, että vaihdon avulla pääsenkin matkustamaan ja näkemään uusia paikkoja.
Mulla ei siis vieläkään ole isäntäperhettä Yhdysvalloissa ja en vaan malttais odottaa enää. On ollu tosi jännää odottaa sijoitustietoja ja musta tuntuu, että mä katon sähköpostia ihan liian monta kertaa päivässä. Välillä tuntuu, että kaikilla muilla tulevilla vaihtareilla olisi jo tiedossa isäntäperheet ja että mä olisin yks ainoista jolla ei oo vielä isäntäperhettä. Toisaalta tiiän kyllä, että on muitakin vaihtareita jotka saa sijoitustiedot vasta vähän ennen vaihtoon lähtöä ja että se on ihan normaalia. Jotenkin ei vaan vielä edes tunnu siltä, että olisin oikeesti pian lähdössä melkein vuodeksi toiselle puolelle maapalloa, kun en ees vielä tiedä minne päin oon menossa ja millainen mun tuleva isäntäperhe on. Nyt vaan pitää luottaa siihen, että kyllä mullekkin se perhe löytyy, vaikka se oiskin vasta tosi myöhään. Mä luultavasti teen siitä sijoitustiedosta sitten ihan oman postauksen, kun se mullekkin vihdoin tulee.
-Erika
