Moikka! Aattelin nyt kertoo vähän mun ekasta viikosta täällä usassa. Oon nyt ollut täällä muutaman päivän päästä jo kaksi viikkoa, mutta aattelin silti kertoo vaan nyt enemmän tosta ekasta viikosta. On vaa hulluu miten nopeesti aika on menny. Tavallaan musta tuntuu et oon ollu tääl jo tosi pitkään, mutta toisaalta tuntuu et tulin vast tänne. Tää reissu on ollu kyl yks tunteiden vuoristorata. Tää paikka ja koulu on kyl ollu niin erilaisii verrattuna siihen mitä mä ootin tai jopa tavallaan toivoin ennen kun mä tiesin mun host perheen. Mä halusin isoon high schooliin, mutta päädyinkin sitten tosi pieneen. Tää kylä on tosi pieni eikä tääl oo melkeen mitää. Onneks kuitenkin mul on täs ajomatkan päässä isompia kaupunkeja, joissa mä oonkin päässyt käymään jo monta kertaa. Mut en nyt ala liikaa kertoo fiiliksistä vaan alotetaan nyt siitä mistä tää mun koko matka alko.
Mun matka alko siis 29.8 klo 3.30 kun me lähdettiin perheen kanssa autolla ajamaan kohti lentokenttää. Kentällä sitten sanottiin vielä viimeiset hyvästit perheelle ja lähdettiin muiden vaihtareiden kanssa kohti turvatarkastusta ja lentoa Muncheniin. Olin jo viimeisten viikkojen ja päivien aikana itkenyt jo niin paljon et ajattelin etten itkisi enää kentällä, mutta loppujen lopuksi tulihan se itku.
Munchenin lennon jälkeen meillä ei ollut paljoa aikaa ennen kuin seuraava lento kohti Chicagoa lähti. Lennettiin siis kaikki vaihtarit yhdessä Chicagoon asti, jossa sitten kaikki lähti olimme lennoilleen. Chicagossa meillä oli sitten paljon enemmän aikaa kierrellä kenttää ja kauppoja. Lopuksi ennen vikaa lentoa Chicagosta Dallasiin hyvästelin vielä loput vaihtareista, jotka oli tullut saattamaan mut portille.
Viimeinen lento meni tosi nopeasti ja en edes jännittänyt perheen tapaamista lennon aikana. Viimein kun tapasin host perheen tuli tervetullut olo ja he vaikuttivat kyllä mukavilta. Mua oli siis vastassa kentällä host veli Braden, host sisko Caitlin ja host isä Chris. Lopuksi oli vielä edessä kahden tunnin ajomatka Jonesboroon. Matkan aikana juteliin paljon kaikesta ja pysähdyttiin syömään meksikolaiseen ravintolaan. Viimein kun saavuimme Jonesboroon tapasin vielä host äidin. Pitkän matkan jälkeen olin kyllä tosi väsynyt ja menin melkein suoraan nukkumaan.
Ekat päivät meni suurimmaksi osaksi uuteen paikkaan tutustuessa. Perjantaina menin mun host siskon Caitlinin ja sen serkun Cassidyn kanssa Walmarttiin ja illalla sitten mun toinen host veli Ryan ja sen kaks kaveria tuli meille. Pelattiin yhdessä lautapelejä, juteltiin ja katsottiin leffaa.
Lauantaina kävin mun ekassa futismatsissa host isän kanssa. Sinne peliin kesti ajaa yli tunti. Lisäksi se peli kesti kolme tuntia, joka on tosi poikkeuksellista. Pelin jälkeen käytiin vielä syömässä ennen kuin lähdettiin takaisin kotiin. Tuolla pelissä tulikin sitten vietettyä melkein koko päivä. Oli kyllä kivaa ja samalla sain myös tavattua joitain mun kanssa samaa koulua käyviä nuoria. Sunnuntaina ja maanantaina menin sitten molempina päivinä Wacoon shoppailee ja näkee uusii paikkoja.
Tiistaina oli sitten mun eka koulupäivä. Jännitin sitä tosi paljon, mutta kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja sain tutustuttua uusiin ihmisiin. Kerkesin aina ajoissa tunneille ja vaikka en ihan aina meinannut löytää oikeaa luokkaa niin joku kuitenkin aina auttoi minua.
Mulla oli myös tiistaina mun ekat cross country treenit. Meillä on treenit joka päivä ja se on kyllä aika raskas juosta ulkona kun on yli 35 astetta ja aurinko paistaa. Lisäks mulla on myös ennen cross country treenejä liikkaa, joka on kyllä paljon raskaampaa kuin suomen koululiikka, joten ainakin täällä tulee urheiltua.
Torstaina meillä ois ollut eka cross country meet eli eka kisa, mutta mä päätinkin sitten tulla kipeeksi ja jouduin jäämään kotiin lepäämään. Mua harmitti kyllä tosi paljon, mutta niitä kisoja on kuitenkin joka viikko, että enköhän mä ens kerralla pääse mukaan.
Perjantaina oli sitten eka kotipeli. Kaikki cheerleaderit ja futiksen pelaajat piti noita niitten vaatteita koko päivän koulussa ja sitten illalla oli se itse peli. Melkeen kaikki nuoret kokoontu kattoo tota pelii ja must kotipelissä oli kyllä parempi tunnelma kuin siinä ekassa pelissä, jonka kävin kattoo.
Sitten aina kotipelien jälkeen kaikki nuoret kokoontuu yhes sen kylän kirkon omistamaan rakennuksen viettää iltaa. Siellä on sitte musaa, erilaisii pelejä ja paljon ilmasta ruokaa ja juotavaa. :D
Lauantaina menin mun host äidin kanssa Templeen auttamaan yksien tuttujen häiden järjestelemisessä. Oli kyllä tosi kiva nähä millaset on amerikkalaiset häät ja muutenkin auttaa niiden järjestelemisessä. Siellä oli paljon hyvää ruokaa ja se hääpaikka oli kyllä tosi kaunis. Samalla sain myös tavattua mun host äidin sukua ja kaikki vaikutti kyllä tosi mukavilta.
Kaiken kaikkiaan oon kokenu paljon kaikkee kivaa ja uutta, mutta onhan niitä huonojankin hetkiä ollut. Must tuntuu, että en vaan oo tottunut miten pieni tää paikka on. Se on varmaan isoin huono asia, sillä tää perhe vaikuttaa kyllä tähän mennessä tosi mukavalta ja ne ottaa mut ihanasti huomioon. Yritän nyt alkaa kirjottelee tänne aina välillä vähän kuulumisia ja jos jotain vähän isompaa on tapahtunut.
- Erika
